Vaikka lukija olisi vannoutunut matalakorkoisten kenkien käyttäjä, hän ei voi olla tempautumatta mukaan tämän newyorkilaisen luksuskenkäkaupan arkeen, joka oli osa etnologi Mirja Tervon elämää reilun vuoden ajan. Tiukan seulan läpäisseenä hän pääsi myyjäksi ylelliseen kenkäsalonkiin, jossa tyypillinen korkokenkäparin hinta oli 560 dollaria. Työ salongissa menetti hohtonsa jo muutaman kuukauden jälkeen, mutta Tervo halusi nähdä kenkäkaupan vuoden kierron. Pistävän hauskasti Tervo muistelee työpaikkaansa, johon kuului niin hienostunutta hajuveden tuoksua kuin sukkamehun lemua ja liikavarpaita, rikkaita mutta moukkamaisia asiakkaita, joilla ei ollut makua tai käytöstapoja, komentelevia akkoja ja töykeitä tyttöjä, ”primadonnia aurinkolaseissaan, jotka ovat suurempia kuin koirat, joita he sylissään kantavat”. Ja näistä asiakkaista piti taistella, sillä peruspalkkaa ei ollut.
Outo maailma näyttäytyy lukijan eteen: miksi niin monet naiset ja jotkut miehetkin ovat valmiita laittamaan tuhansia euroja saadakseen kävelemiseen hankalasti sopivat korkokengät? Miksi naiset suostuvat maksamaan kolmetuhatta dollaria kenkäparista, jossa on niin korkea korko, että ne jalassa voi vain istua? Ovatko korkokengät kulkuväline, statussymboli vai seksikkyysmittari? Mitä vääntyneet varpaat kertovat omistajastaan tai kenkämuodin vaihteluista? Mitä korkokenkäfetissi kertoo naisista, miehistä ja yhteiskunnastamme? Mitä kengillä viestitetään ympäristöön? Tervon mukaan laittaessamme korot jalkaan panemme itsemme vapaaehtoiseen jalkapuuhun. Raahaamme symbolista naisellisuuden heimoperinnettä nilkoissamme kuin myllynkiveä, ajattelematta muuta kuin kenkiemme ja sääriparimme näyttävyyttä. Emme koe olevamme kurinalaisen kulttuuri-ikeen alla, pikemminkin painvastoin.
Kirja on hauska, viihdyttävä ja tarkka luotaus kenkien maailmaan, jonka Mirja Tervo etnologin tarkkuudella tekee näkyväksi. Kenkäsalonki asiakkaineen, myyjineen ja ikävine pomoineen avautuu tutkijan analysoivan suurennuslasin alla. Työssään Tervo oppi ymmärtämään kenkähovin nokkimisjärjestyksen, tunnistamaan eri asiakastyypit ja ennen kaikkea käyttämään itse matalakorkoisia kenkiä.
FM Mirja Tervo (s. 1971) on koulutukseltaan etnologi, ja hän on asunut kuusi vuotta Yhdysvalloissa. Tervo uskoo olevansa ainut naisihminen, joka on matkustanut Alaskan tundran läpi manolot ja louboutinit mukanaan. Tervo on myös julkaissut teoksen Lehmä (2004), jossa hän käsittelee lehmän ulkonäkoihanteiden kulttuurihistoriaa.
