Hyvää Kirjan ja ruusun päivää!

Kirja tarvitsee lukijoita, muuten siihen käytetty henkinen ja materiaalinen pääoma menevät hukkaan. Kirja on jo vuosia joutunut kilpailemaan ihmisten vapaa-ajasta entistä kovemmassa ympäristössä, ja se näkyy myyntiluvuissa.

Kirjojen myynti laskee

http://www.hs.fi/kulttuuri/Kauno-+ja+tietokirjallisuuden+myynti+laski+viime+vuonna/a1305671765451?jako=d78ba4e87f608bbe66f36b5831476730&cmp=nl-230413

 

Tänään vietetään Suomessa, kuten monessa muussakin maassa, jo perinteeksi muodostunutta Kirjan ja ruusun päivää: kirja sinulle – ruusu minulle.Kirjalle ei ole juurikaan laulettu ylistys- tai minkäänlaisia lauluja, vaikka monelle sen merkitys on mittaamattoman suuri. Kirja on rakas ystävä ilossa ja surussa, sen pariin on ihana sulkeutua, kun haluaa levähtää ympärillä vellovasta kuohunnasta tai kun kaipaa piristystä tai uutta ajateltavaa. Kirja on aina hyvä lahja, ja suomalaiset arvostavatkin kirjalahjaa poikkeuksellisen paljon. Yhtä tärkeä kirja on arjen kumppanina, jokapäiväisenä rinnalla kulkijana. Kirja on ollut erottamaton osa elämääni 6-vuotiaasta alkaen. Silloin sain ihka ensimmäisen kirjastokorttini, erikoisluvalla, koska tuohon aikaan sitä ei myönnetty alle kouluikäisille. Kiitos näin vuosien takaa Metsolan sivukirjaston kirjastonhoitajalle, ihanalle Maijalle, joka ohjasi minut myös sellaisten kirjojen pariin, joita en itse olisi osannut hyllystä valita. Tänä iltana kohotan kuohuvan maljan kirjalle, niin ostetulle kuin lainatullekin!