Yksi tämän hetken kiinnostavimmista suomalaisyhtyeistä on Von Hertzen Brothers, kolmen veljeksen, Mikon, Kien ja Jonnen sekä kahden muun soittajan muodostama yhtye, joka tekee perinteitä kunnioittavaa mutta modernia, eeppistä rockia. Bändi on saavuttanut  Suomessa kultalevymyyntejä, ja vuonna 2011 se on solminut maailmanlaajuisen sopimuksen Universal Musicin kanssa.  Englannissa Von Hertzen Brothers on juuri nostettu Classic Rock -lehden Roll of Honours Award 2011 (vuoden uusi bändi 2011) -ehdokaslistalle.

 

Denis Vinokur on seurannut yhtyeen taivalta jo vuosia kameransa kanssa ja taltioinut tähän kirjaan haastattelujen ja kuvien kavalkadin, josta on syntynyt teeskentelemätön ja rehellinen kuvaus ainutlaatuisesta veljesbändistä.  Kirjassa jokainen yhtyeen jäsen puhuu omalla äänellään roolistaan yhtyeessä, jossa kolmen veljeksen musiikilliset intohimot kohtaavat.  Mikko von Hertzenin monivuotinen henkinen etsintä ja yhteys intialaiseen äiti Ammaan näkyy kirjassa ja kuuluu sanoituksissa universaalin rakkauden sanomana. Sille on ristiriitaisessa maailmassamme tällä hetkellä kysyntää.

 

Kirjassa käydään läpi yhdessä tekemisen ongelmia,  omista ideoista luopumisen ja biisien synnyttämisen tuskaa, esiintymispelkoa, perusteellisuutta, jolla bändi suhtautuu työhönsä. Veljeksistä Jonne toteaa, että ”onhan se helvetin paljon leppoisampaa soittaa bändissä muiden kuin omien veljien kanssa”. Musiikillinen kunnianhimo näkyy ja tuntuu keikoilla, joissa yhtyeen rumpalin mukaan ”vedetään kunnolla eikä hiplailla, ja siinä sitten itsekin paiskoo välillä täysillä kun ei voi jäädä tuleen makaamaan. Silloin molemmat kädet ovat turvoksissa. Tekisi mieli iskeä kapulat kalvojen läpi ja lähteä himaan.”

 

Kirjasta ei puutu myöskään itseironiaa. Mikko kertoo ensimmäisestä esiintymisestään Intiassa, jossa hän kylmiltään joutui lavalle laulamaan, mutta kulttuurieroista johtuen liian korkealta. Kahden biisin jälkeen koko yleisö nauravaa äiti Ammaa myöten oli sitä mieltä, että eiköhän tämä nyt ollut tässä. Jonne kertoo esiintymisen vaikeudesta, julkisuuden pakosta ja bändin vapauttavasta voimasta. Kie puolestaan on 20 vuoden kokemuksella löytänyt esiintymisessään suhteen oman pään perfektionismin ja sen välillä, miten esiintyminen välittyy muille.

 

Kirjan avomielisissä puheenvuoroissa nousee esille omien polkujen seuraamisen tärkeys. Omaan visioon oli luotettava silloinkin, kun kärkituottajat uran alkutaipaleella käännyttivät ovelta.

 

 

Kirjan toimittaja ja valokuvaaja on helsinkiläinen Denis Vinokur (s. 1972).