“Olen Suomesta lähdön jälkeen elänyt luonnon rytmissä. Syön silloin kun on nälkä ja menen nukkumaan kun nukuttaa. Kalenterissani ei ole sovittuja tapaamisia tai deadlineja, sillä eihän minulla ole kalenteriakaan.” 

 

Monen ihmisen ikiaikainen haave on elää vapaana arkisista velvoitteista ja kierrellä maailmaa. Aika harva pystyy sitä toteuttamaan, ja vaikka pystyisikin, usein lähtijä palaa vuoden pari kierreltyään takaisin. Päivi Kannistolle on käynyt toisin: hän on kumppaninsa kanssa viettänyt jo kahdeksan vuotta globaalina nomadina matkustaen eri puolilla maailmaa.

 

Elämäni nomadina lähestyy aihetta sekä historiassa eläneiden seikkailijoiden että nykynomadien kautta. Kirja ei ole matkaopas, jossa kerrottaisiin matkareitit tai annettaisiin vinkkejä matkakohteisiin (tosin niitäkin kirjasta löytyy). Sen sijaan Kannisto paneutuu aiheeseensa analyyttisesti, tutkijan silmin. Kannisto rajasi kirjaan haastatellut yli neljä vuotta matkustaneisiin, jotta vuoden tai kahden mittaista sapattia viettävät karsiutuisivat pois. Näiden ihmisten elämä on matkalaukussa, rinkassa, pyörän tarakalla tai veneen ruumassa.

 

Teos ei ole ylistyslaulu kiertelevälle elämäntavalle, ennemminkin se on kertomus ihmisistä, jotka ovat tehneet tavallisesta poikkeavan ja usein aika raskaaksi käyvän ratkaisun elämässään.

 

Kanniston mukaan “nomadit näyttävät suuntaa liukasliikkeiselle tulevaisuudelle ja tarjoavat esikuvia matkailusta ja vaihtoehtoisista elämäntavoista kiinnostuneille. Heitä ihmetellään ja vihataan, ihaillaan ja jäljitellään.”

 

Matkustaessa oppii Kanniston mukaan joustavuutta, toisten huomioimista ja myötäelämistä – siis ihan samoja asioita, joita myös paikallaan pysyvä joutuu opettelemaan. Kannisto ei kaipaa takaisin entiseen elämäänsä, mutta kirjaa lukiessa tekee mieli haastaa kirjoittaja: eikö tasapainon voi löytää monin tavoin, onko jätettävä kaikki tärkeä taakseen oppiakseen tulemaan toimeen muiden ja itsensä kanssa ja ollakseen vapaa?

 

Kanniston teksti on sujuvaa, ja luin kirjan ahmien. Samalla kävin jatkuvaa vuoropuhelua kirjoittajan kanssa.  Vaikka ei olisi koskaan ajatellut heittäytyä kiertolaiseksi, Kanniston kirja avaa ikkunan yhteen vaihtoehtoon elämän valinnoissa.

 

 “Olimme matkustaneet reilun vuoden, kun havahduin mielenkiintoiseen ilmiöön. Olin lukenut kirjan Australian puskissa erakkona eläneestä miehestä, jota viranomaiset kohtelivat irtolaisena, koska hänellä ei ollut pysyvää osoitetta eikä hän saanut valtiolta eläkettä. Oivalsin, että olin itsekin oikeastaan koditon, ja koska minulla ei ollut säännöllisiä tuloja, irtolaisen kriminaali määritelmä kuvasi myös minua. Havainto tuntui vapauttavalta. Olin onnistunut tekemään itseni tarpeettomaksi yhteiskunnan silmissä.”

 

FT Päivi Kannisto (s. 1970) aloitti loputtoman matkansa kahdeksan vuotta sitten Brasiliasta. Hän toimi mm. liikkeenjohdon konsulttina ennen uraansa globaalina nomadina ja kirjailijana. Elämäni nomadina -kirjaa Kannisto kirjoitti Italiassa, Kreikassa, Keniassa, Malesiassa, Laosilla, Filippiineillä, Thaimaassa, Australiassa, Myanmarissa ja Kiinassa.